Lyhyesti hankkeesta:
Meidän Jengi- hankkeen tavoitteena on löytää keinot nuorten jengiytymisen ehkäisemiseksi. Tarkoitukseen perustettiin pienimuotoinen Hooyo i macal-toiminta (”Äiti, kuuntele minua”-somaliksi) yhteistyössä Moniääninen Mellunkylä-hankkeen kanssa Kontulassa. Tästä sai alkunsa kontulalaisten maahanmuuttajaäitien Reer Kontula-ryhmä, jossa äidit pääsevät yhdessä keskustelemaan mieltä vaivaavista asioista.
Syksyllä 2021 järjestettiin yhteinen keskustelutilaisuus Kontulan nuorisotalolla yhdessä äitien, paikallisten yhdistysten, poliisin ja jalkautuvan nuorisotyön kanssa. Keskustelun teemana oli yhteistyö ja nuorten rikollisuuden estäminen.
Tämän lisäksi nuorille pidettiin Kontulan nuorisotalolla oma keskustelutilaisuus, jossa mietittiin yhdessä nuoren kanssa, onko meillä jengejä vai onko ne vaan erilaisia kaveriporukoita. Pohdintaa syvennettiin mm. siihen, miten tappelut syntyvät ja millaisia tunteita ne herättävät meissä. Improvisoimme riitatilanteita ja niiden ratkaisuja. Myös päihteistä ja päihtymyksestä keskusteltiin. Lopuksi pohdittiin koulun ja perheen vaikutusta nuorten hyvin- ja pahoinvointiin erilaisten tehtävien kautta.
Suomi-Somalia seura haki Helsingin kaupungilta kotoutumisavustusta jengiytymisen juurisyiden löytämiselle ja ratkaisemiselle. Tavoitteena hankkeelle on selvittää nykytila helsinkiläisten nuorten jengiytymisilmiöstä. Pidettyjen työpajojen avulla hanke pyrkii löytämään ilmiön juurisyyt ja lopuksi toimenpiteet juurisyiden ratkaisemiseksi.
Hanke alkoi rahoitettuna keväällä 2022. Aluksi keskusteltiin ilmiöistä, seurauksista ja toimenpiteistä pienemmällä Meidän Jengi-työporukalla, johon kuuluu Sakke King, AitoÄssä, Mehdi Lakhal, Bashe Ali, Liiban Sheekdoon, Johanna Syren, Pia Rinne, Mohamed Ali ja Tuula Mohamud.
Hanke käynnistyy
Meidän jengi- hankkeeseen on kuulunut useita erilaisia osa-alueita, joiden kautta nuorten sekä aikuisten ääni saadaan kuuluviin. Ensimmäisenä oli nuorten tavoittaminen, jossa hankkeen vetäjät jalkautuivat sinne, missä nuoret ovat. Päätimme lähestyä nuoria Sakke Kingin ja AitoÄssän somevideoiden kautta. Nuorilta kysyttiin: Onko meillä jengejä vai onko kyseessä median luoma harha? Tuloksista voit lukea täältä: Onko meillä jengejä?
Seuraavaksi keskusteltiin AitoÄssän ja Sakkekingin kanssa podcastin muodossa. Podcastissa keskusteltiin jengiytymisestä ilmiönä ja millaisia esimerkkejä meillä on. Aihealue on tärkeä ja pohdintaa onkin hyvä jatkaa useammasta näkökulmasta. Kokonaisuudessaan podcast-jakson voit kuunnella tämän linkin takaa: Podcast.
Vanhempien työpaja 29.10.2022
Nyt oli kuitenkin aika antaa ääni vanhemmille ja ennaltaehkäisevän poliisin yksikölle vanhempien työpajan muodossa Itäkeskuksessa African Care:n tiloissa 29.10.22 klo 16-20.
Aluksi Bashe Ali johdatti osallistujat roolihissin avulla nuorten elämään. Millaisen roolin nuori voi ottaa kotona, koulussa ja vapaa-ajalla ja miten se vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä? Kuinka kotona niin kuuliainen ja kiltti nuori voi olla koulussa häirikkö ja kadulla kovanaama.
Tämän jälkeen Mehdi Lakhal kertoi koskettavan ja silmiä avaavan tarinan omasta matkastaan.
Kun Mehdi saapui Suomeen, hän oli vielä intoa täynnä oleva nuori. Hänen unelmissaan oli päästä lukioon ja sitä kautta yliopistoon. Tulevaisuus oli auki nuorelle Mehdille ja mikään ei voisi tulla sen tielle. Valitettavasti nuoren maailma, optimistinen ja innokas, mureni pala palalta koko kouluiän. Ympärillä oleva yhteiskunta ei tahtonut nähdä Mehdiä osana tulevaisuutta ja koulussa koettu toiseuttaminen sekä syrjintä alkoivat tuottaa tulosta. Ennen yliopistosta unelmoiva nuori alkoi kokea katkeruutta ja alistui yhteiskunnan mielipiteeseen. Mitä järkeä on taistella, kun kukaan ei ole vastassa tai apuna?
Mehdin mielenkiinto koulua ja tulevaisuutta kohtaan hiipui. Nuori mieli halusi löytää paikkansa jostain, jossa häntä arvostettaisiin ja kuunneltaisiin. Lopulta muitakin nuoria alkoi kokoontumaan samaan paikkaan ja jengi jatkoi kasvamistaan. Jengissä kuultiin ja nähtiin. Nuoria yhdisti vahvasti ainakin yksi asia ja se oli yhteiskunnasta ulkopuolelle jäämisen tunne. Tulevaisuus oli viety yhteiskunnan toimesta, joten oli aika ottaa ohjat omiin käsiin.
Parhaimmillaan Mehdin jengissä oli useita kymmeniä henkilöitä ja joukossa tyhmyys ja ulkopuolisuuden tunne vain kasvoi. Nuorena sitä ei ajatellut, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sitä ei ehkä ajateltu, sillä tunne aina väärässä paikassa olemisesta turruttaa. Mehdi pääsi kuitenkin irti jengitoiminnasta, kun hän löysi innon tulevaisuuteen ja uutta puhtia opiskeluun. Suurena motivaationa oli rakkaus.
Mehdin tarina on silmiä avaava kuvaus siitä, kuinka toiseuttava ja syrjivä yhteiskunta mahdollistaa syrjäytymisen. Kun nuori ei tunne kuuluvansa mihinkään, hän haluaa löytää paikkansa. Vaikka sitten luomalla oman maailman.
Tämän jälkeen annoimme vanhemmille puheenvuoron. Millaista elämä oli, kun vanhemmat itse olivat nuoria? Kuinka heitä tuettiin kotona, koulussa, koraanikoulussa ja vapaa-ajalla?
Omassa nuoruudessaan vanhemmat kokivat, että tärkeimpiä paikkoja, joista itse haki turvaa, oli tietenkin koti ja koulu. Osalle myös uskonnolliset yhteisöt sekä toiminta, kuten Koraanikoulu. Keskustelussa kävi kuitenkin ilmi, ettei turva ja tuki ollut itsestään selvää. Vaikka moni vanhemmista koki, että tukea ja turvaa sai ainakin pääosin kaikista edellä mainituista, oli osalla erilainen kokemus omasta lapsuudesta. Esimerkiksi koulussa koettu kiusaaminen, opettajien väkivalta ja siihen päälle ankarat kotiolot nakersivat nuoren luottamusta tulevaisuuteen.
Vanhempien työpajassa keskusteltiin myös ennaltaehkäisevän poliisin yksikön kanssa. Edustajina paikan päällä oli kolme poliisia. Vanhempien ja poliisien yhteinen näkemys oli se, että vuoropuhelua nimenomaan vanhempien ja poliisin kanssa tulisi lisätä. Poliisin ja vanhempien kynnys keskusteluun tulisi tehdä helpoksi, jotta ennaltaehkäisevää toimintaa voitaisiin tehdä useilla eri elämän osa-alueilla. Jengitoiminta on myös muuttanut muotoaan. Yhtenä esimerkkinä on järjestäytynyt rikollisuus, joka näkee syrjäytyneissä nuorissa mahdollisuuden hyväksikäyttöön. Lapsien houkuttelu rikollisuuteen on helpompaa, kun turvaverkkoja ei ole.
Workshopin lopuksi kerättiin vielä näkemyksiä ja ideoita siitä, mitä voisimme tehdä tukeaksemme paremmin nuoria. Konkreettisena esimerkkinä esiin nousi koulun tapa järjestää suomenkielen opetusta.
Kouluilla on tapana luokitella opiskelijat S1 ja S2 (Suomi ensimmäisenä tai toisena kielenä) ryhmiin. Ryhmäjako antaa pohjan sille, millainen tulevaisuus lasta odottaa. Esimerkiksi S2 ryhmään kuuluvan nuoren on vaikeampaa päästä työelämään ja jatko-opintoihin, koska suomenkielen taito jää usealla heikommaksi kuin S1 ryhmäläisillä. Työpajaan osallistunut äiti (opettajana useassa koulussa) kertoi, että kouluissa on havaittavissa ”S1 ja S2 jengejä.” Ajattele, kun jo koulusta lähtien yhteiskunta määrittää tulevaisuuden mahdollisuudet, miksi nuorella olisi intoa ja motivaatiota? Miksi kaikkia nuoria ei kannusteta ja tueta koulussa, kenelle tämä etuoikeus lopulta annetaan?
Lisäksi vanhemmat olivat yksimielisiä säännöistä. Nähtiin, että kotona tulisi olla selkeät säännöt ja vanhempien tulisi asettaa rajat. Läsnä oleminen ja nuoren kanssa keskustelu on avainasemassa syrjäytyneisyyden ehkäisyyn. Nuoret tarvitsevat rajoja, mutta myös mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi. Koti ja ympäröivä yhteiskunta ovat avainasemassa jengiytymisen ehkäisyssä.
Asiantuntijoiden työpaja 14.12.2022 klo 17-20
Seuraavaksi Meidän Jengi- hanke järjestää asiantuntijoiden työpajan 14.12.22 klo 17-20. Tavoitteena työpajalla on miettiä mitä asiantuntijat, yhteisö ja kaupunki voivat yhdessä tehdä tukeakseen rikoksilla oireilevia nuoria?
Pohdimme ilmiöitä “jengiytymisen” taustalla, kuten:
- Kouluympäristön merkitys nuorten elämään kouluterveyskyselyn tulosten kautta (nuorten hyvinvointi/pahoinvointi, yhteiskunnallinen eriarvoisuus, rasismin vaikutus jengiytymiseen (rakenteellinen, alueellinen)
- polarisaatio, eksistentiaalinen eriarvoisuus ja toiseuttaminen, turha kärsimys, syrjäyttäminen, ylisukupolvisuuden merkitys.
Nämä tekijät liittyvät usein yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, joka pahimmillaan sulkee ulkopuolelleen joitakin yhteiskuntamme ihmisryhmiä.
Työpajat ovat osa Meidän jengi-hanketta ja sen on rahoittanut Helsingin kaupunki.
